Lajin kehittämiseen mallia muualta

[janne]

Katselin tuossa Kroatia-Itävalta ottelua EM 2010 jatkosarjasta. EM-isäntä kiusasi Kroatiaa yli 50 minuuttia häviten lopulta, olisiko ollut kolmella maalilla. Muistelen että Itävalta kymmenisen vuotta sitten oli jotakuinkin Suomen tasoinen käsismaa, Tsekeille Suomi aiheutti kotimatsissaan jopa (yllätys-) tappion Länsi-Auto Areenalla 2001. Nyt sekä Itävalta että Tsekki pelaavat 12 parhaan Euroopan maan joukossa pääsystä kahdeksan parhaan joukkoon. Jotain siellä tehdään/on tehty viime vuodet eri tavalla kuin meillä. Tottakai heillä on Szilagit ja Jichat, kun taas meillä on tapahtunut merkittävä sukupolvenvaihdos, mutta niin kai on heilläkin... Onko jollain lähempää tietoa esim. taloudellisen satsauksen tasoista juuri noissa maissa?
No, vastakkaistakin kehitystä on tapahtunut; ajatellaan vaikka naapureitamme niin idässä kuin lännessä ja verrataan niiden menestystä 10-15 vuoden takaiseen. Vai olisiko käynyt niin että laji on kehittynyt laajalti niin että yhden maan pitkäkestoisia hallintajaksoja ei enää samalla tavalla nähdä tulevaisuudessa? EM-kisat vaikuttavat tasaisemmilta kuin aikoihin ja "uudet" maat, esimerkkeinä Slovenia ja Serbia, alkavat osoittaa nousemisen merkkejä. Toisaalta, miksi eivät alkaisi, onhan kyseessä entisen palloilun suurvallan itsenäistyneet pienet osat...  Mielipiteitä?

[DennyCrane]

Vähän liian usein suomalaisen käsipallon yhteydessä puhutaan rahasta ja sen puutteesta. Sitä ja tätä tehtäisiin, jos vaan rahaa löytyisi. Veikkausliiga sai viimein tehtyä televisiointisopimuksen, josta liigaseuratkin hieman hyötyvät taloudellisesti. Nyt käydään kiivasta keskustelua siitä, miten nämä rahat tulisi jakaa ja mihin käyttää.

Kuvitellaanpa, että käsipallon miesten sm-sarja myisi tv-oikeutensa URHOtv:lle. Viiden vuoden sopimus, josta URHO maksaa joka vuosi miljoona euroa. Jokaiselle joukkueelle jaettaisiin satatuhatta vuodessa ja liiton käytettäväksi jäisi myös satatuhatta. Kaikille puoli miljoonaa euroa viidessä vuodessa ja vuotuinen summa täytyisi myös sen vuoden aikana käyttää. Rahahuolet olisivat ohi.
Miltä suomalainen mieskäsipalloilu näyttäisi viiden vuoden kuluttua? Miten seurat näitä rahojaan käyttäisivät? Saavutettaisiinko parempaa kansainvälistä menestystä? Muuttuisiko loppujen lopuksi yhtään mikään? 

[janne]

Mielenkiintoinen näkemys rahan suhteen, tässä omani:
JOS tuollainen rahasumma saataisiin käyttöön se tietäisi maajoukkueelle (myös P90, P92 ja P94) esimerkikisi parempia leiritysmahdollisuuksia mikä takuulla parantaisi entisestään pelin laatua. JOS seurat velvoitettaisiin käyttämään rahat valmentajarekrytointiin ja -koulutukseen sekä mahdollisesti myös junioreiden harjoitusmäärien ja kansainvälisten ottelumäärien lisäämiseen, toisi se myös tulevaisuudessa useampia ja laadukkaampia pelaajia maajoukkueiden käyttöön. JOS rahat seurassa käytettäisiin lyhytnäköisemmin, kuten esim. pelaajapalkkioihin ja -hankintaan, se saattaisi hetkellisesti vaikuttaa SM-sarjan tasoon jopa myönteisesti, muttei ehkä sanottavammin hyödyntäisi maajoukkuetta eikä suomalaista käsipalloilua pitkällä tähtäimellä.
Kuten sanottua, tämä on vain oma näkemykseni enkä missään tapauksessa väitä sen olevan ainoa oikea...

[DennyCrane]

Eihän tämä kysymys tietenkään kovin älykäs ollut, mutta perusajatus oli siis se, että onko suomalaisessa käsipalloilussa sellaisia epäkohtia, joita voitaisiin pelkällä suurella rahalla korjata. Mielestäni janne jo tuossa toikin kaikki ne asiat esiin, joita rahalla voitaisiin nopeasti parantaa. Mitään järin mullistavaa ei siis mielestäni ole nopealla aikavälillä mahdollista saavuttaa.

Mun ajatusmaailmassani ainoa eteenpäin vievä tie on harrastajamäärien radikaali lisääntyminen. Nykyisillä pelaajamäärillä ainoa mahdollisuus menestymiseen olisi yhden tai kahden poikkeuksellisen hyvän yksilön osuminen samaan maajoukkueryhmään. Valitettavasti kyseisen kaltaisia pelaajia ei Suomessa ole ollut aikoihin, eikä käsittääkseni ole näköpiirissäkään. Jos hyviä yksilöitä, juniorijoukkueita tai kokonaisia ikäryhmiä ilmaantuisi, täytyisi niihin panostaa kaikki mahdollinen.

Mulla ei todellakaan ole mitään kuningasideaa, miten lajia saataisiin levitettyä ja harrastajamääriä kasvatettua. Se vaan on päivänselvää, että olemme jo lähtökohtaisesti todella pieni kansa. Ja kun tästä pienestä kansasta vain pieni osa on käsipallon kanssa tekemisissä, niin etumatka keskieuroopan pieniinkin valtioihin on melkoinen.   

[ikämies]

Helpoin tie harastajamäärien kasvulle on pitää jo aloittaneet juniorit käsipallon parissa  liian moni lopettaa 10-16 vuotiaana, elikkä laatua ja kannustusta nuorille, lisäksi senioreille  monia harrastetasoja vaikka 4 vs. 4 poikittaisella kentällä.

[Teme]

Tossa 4 vs. 4 pelissä vois olla ideaa. Tuskin ihan kuitenkaan poikittaisella kentällä, mutta kuitenkin. Samoin voitaisiin miettiä, jos harrastesarjoissa pelattaisiin pienemmillä palloilla kuin muuten, mutta ilman klibbaa. Näin pelejä voitaisiin viedä halleihin, jossa suhtaudutaan nihkeästi klibban käyttöön, eivätkä pelaajienkaan sormenpäät olisi niin kovilla. ;)

[Viiltäjä-Ben]

Itse olen sen verran vanhanaikainen, että uskon treenaamisen ja vaatimustason noston olevan ainoa tie.

Toki nää on itsestäänselvyyksiä, mutta kyllä junnujen pitäisi treenata useammin kuin nykyisin. Jos 15-vuotiaana treenataan vaikka 3 kertaa viikossa, ei ole toivoakaan minkäänlaisesta kansainvälisestä menestyksestä.

[janne]

Se on totta...
mutta mitä kun kaikki eivät halua harjoitella 4-5 kertaa viikossa+omat päälle. Olisiko järkeä esim. B-junnuista alkaen perustaa kaksi rinnakkista sarjaa, SM ja ID? Näin nekin pelaajat jotka pitävät lajista mutta haluavat harjoitella ehkä tuon 1-3 kertaa viikossa saataisiin edes jotenkin pidettyä lajin parissa. Tiedän että joukkueita ei nykyisellään ole liikaa, mutta olisi ehkä parempi pelata useampi tiukka ottelu vaikka samoja vastustajia vastaan, kuin muutama 40-10 peli joka ei kehitä ketään...
Tämä systeemi tietysti vaatisi seurojen välistä aktiivista yhteistyötä pelaajasiirtojen suhteen, ja siinähän me handiksessa tunnetusti olemme todella hyviä ;)